Ammattimaisuus – mitä se on?
Viime vuosina olen useasti pohtinut ammattimaisuutta ja varsinkin viime aikoina se on noussut pintaan. Johtuuko se vain omasta keski-ikäisyydestäni vai onko ammattimaisuuden vähentyminen nykyajan ilmiö? Miten ennen vanhaan määriteltiin ammattimaisuus vai oliko se itsestään selvä tapa toimia, joka ei määrittelyjä kaivannut?
Mikä sitten on ammattimaisuutta? Voiko sitä oppia? Onko ammattilainen aina ammattimainen? Innostunut ammattilainen työssään: ”jotta nyt varmasti ymmärrät..”Entä mikä määrittelee ammattilaisuuden – onko se koulutus? Esimerkiksi toimiaksesi lääkärinä, sinun täytyy olla koulutettu ammattilainen, mutta toimiaksesi hevostallinpitäjänä voit kutsua itsesi ammattilaiseksi myös ilman koulutusta. Mikä on ammattimaisuuden vastakohta? Jos ammattimaisuutta ei ole määritelty, mistä tiedetään että jokin on epäammattimaista? Meistä jokaisella on varmasti käsitys siitä, mitä ammattimaisuus meille itsellemme tarkoittaa. Jos sitä ei ole, olemme tyytymättömiä ja harmissamme. Jos yrittäjä on ammattilainen, hän osaa työnsä hyvin. Mutta häneltä odotetaan vielä enemmän, sellaisia asioita jotka ovat alasta riippumattomia, esimerkiksi asiakaspalvelu ja asiakassuhteiden hoitaminen. Jokaiseen ammattiin liittyy myös ammattietiikka, jonka yksityiskohdat saattavat olla erilaisia eri aloilla.
Heitin aiheen ilmaan ja sain hyviä vastauksia. Ammattimaisuus on:
- Vastuuta suhteessa asiakkaaseen, asiakassuhteen hoitamista, luottamuksen ylläpitämistä
- Nöyryyttä ja kriittisyyttä omaan tekemiseen
- Omien rajojen tunnistamista
- Omien tunteiden tiedostamista ja tarvittaessa erossa pitämistä tilanteesta
- Ammattitaitoa
- Ammattitaitonsa hyödyntämistä parhaalla tavalla sekä itsensä että asiakkaansa kannalta
- Yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa
- Kehittymistä edelleen
- Innovointia
- Ajanhallintaa
- Kontekstin ymmärrystä
- Tilannetajua
- Ennakointia
- Ammatin oppien ja etiikan mukaisesti toimiminen
- Työmoraalia
- Sujuvuutta, laatua, ajankohtaisuutta, olennaiseen keskittymistä jne
Tässä listassa on vain yksi asia, joka liittyy varsinaisesti henkilön ammattiin eli ammattitaito. Muut asiat ovat sellaisia, joista väitän ettei niitä opiskella missään koulussa. Paitsi asiakaspalveluahan voi opiskella, mutta sitäkään ei tehdä lähestulkoon kaikissa niissä ammateissa missä sitä tarvitaan. Useimmat listatut asiat liittyvät itsensä kehittämiseen. Joillekin nämä asiat ovat ’sisäsyntyisiä, äidin maidossa tulleita’, toiset oppivat niitä kantapään kautta ja toiset opiskelevat tietoisesti itsensä kehittämistä. Kaikille tulee varmasti eteen ’katso peiliin’ tilanteita, mutta olemme erilaisia sen suhteen tartummeko niihin hetkiin vai ei. Näin pitkästä listasta voi todeta, että aikamoiset vaatimukset sisältyy sanaan ammattimaisuus. Silloin kun ammattimaisuutta on, sitä ei ehkä huomaakaan, mutta sen puutteen huomaa heti. Itse myönnän suhtautuvani ammattimaisuuteen niin itsestäänselvyytenä, että yllätyn jos sitä ei olekaan. Epäammattimaisuuden edessä tuntuu epätoivoiselta ja voimattomalta, tuntuu siltä, ettei pysty vaikuttamaan. Vuorovaikutus vaikeutuu jos osapuolilla on eri käsitys ammattimaisuudesta.
Ammattimaisuutta kuvaavassa listassa on paljon tärkeitä asioita, mutta huomioni kiinnittyy erityisesti sanaan ’vastuu’. Tämä sana mielessä voidaan siirtää ammattimaisuus myös yksityishenkilöihin ja yksityiseen elämään. Meidän jokaisen kohdalla olisi hyvä ajatella että ’minä olen vastuussa’. Olen vastuussa paitsi teoistani, myös siitä, että minuun voi luottaa, että muut ymmärtävät minua, että muille jää hyvä fiilis meidän tapaamisestamme. Olen vastuussa omasta kehittymisestäni ihmisenä, jotta meillä kaikilla on parempi olla. Kun opiskelin nuoriso-ohjaajaksi, eräs tenttikirjamme nimi oli ”Det som hörs” (Se, mikä kuuluu). Kirjan idea oli että emme ole vastuussa ainoastaan siitä mitä sanomme, vaan myös siitä mitä toinen osapuoli kuulee. Tällä tavalla ajateltuna meidän vastuu laajenee huomattavasti. Olen käyttänyt tätä ajatusta omana peiliinkatsomistyökalunani.
Juhla Mokka mainoksissa on aina painotettu ammattitaitoa:
